Talousrikolliset ry:n vuosikokouksessa

Yhteiskuntamme yhteen vaatimattomimpaan rikollisjärjestöön, eli talousrikollisiin, kuuluu niitä rikoksista kiinni jääneitä ja myös kiinni jäämättömiä, jotka ovat joko kavaltamalla, huijaamalla tai erehdyttämällä saaneet varoja joltakin tai sitten huijaamisyrityksistään huolimatta jopa jääneet saamatta hyötyä. Suurin osa näistä kuvittelee olevansa hyvin näppäriä ja ovelia ja he myöskin luulevat, että rikoksista ei jää koskaan kiinni.

Ikävä kyllä nykyään on myös niitä, jotka eivät luule tekevänsä mitään väärää, jos he vaikka myyvät esim. työnantajansa tavaraa omaan lukuunsa. Ehkä heille ei ole perehdyttämisvaiheessa muistettu kertoa, että näin ei saa tehdä; luvaton käyttöönotto (poliisitermein) on heidän mielestään ihan oikein.

Talous, siis mitä talous tarkoittaa. Ikääntyneemmän ihmisen näkemyksenä talous on aina huonompaa kuin tavallinen. Muistamme, että meillä on ollut kyljyksiä ja talouskyljyksiä, rasvaa ja talousrasvaa, johtajia ja talousjohtajia. Talous-sana siis luokitellaan vähäisemmäksi ja vaatimattomammaksi kuin muut. Muistakaa siis kaikki taloushallinnon ihmiset, että alanne on muiden rinnalla vähäisempään luokkaan luokiteltua. Ehkä vaatimattomuutemme johtuu siitä.

Tämän tarinan tarkoitus ei ollut siis pilkata itseämme, vaan ihmetellä suurella huolellisuudella keksittyjä keinoja, joilla talouden väärinkäytöksiä estetään. Monta kertaa tuo harmaan talouden torjumiseen tehty säännös on kylläkin oikealla toimialalla, mutta torjunta on osunut väärään kohtaan. Kirjoittelen näitä esimerkkejä Talousrikolliset ry:n vuosikokousta edeltävissä keskusteluissa, kärpäsenä katossa -ominaisuudessa.

Herra Sähkönen työskenteli sähköasennusliikkeessä. Sähköliikkeen asennustarvikkeissa on kaikenlaista romua, niistä melko arvokkaana kupariputket. Muutama vuosi sitten tuli arvonlisäverotukseen säännös, jossa tietynlaisen kierrätysmetallin myynti yritykseltä toiselle säädettiin käännetyn veron piiriin, eli ostaja möi verottomana ja myyjä käsitteli käännettynä. Tällä säännöksellä oli tarkoitus estää sitä, että myyjä jättää veron tilittämättä. Näitä arvonlisäverottomana tehtyjä myyjän laskuja tekevät pääasiassa metalliyritykset, rakennusliikkeet ja muut, joiden kirjanpito on varsinkin rakennusliikkeiden muun laajan valvonnan osalta melko lailla kunnossa. Miten sitten tuo Herra Sähkönen, hän käärii – työnantajan ajalla – nuo päällysteet kupariputkista, säilyttää kuparit sitten pienessä kerrostaloasunnossaan ja käy myymässä niitä romulaan. Ehkä lukulasit olivat jääneet kotiin, mutta sitten romulan osto-ohjeiden mukaiseen kuittiin kirjoitti, että kupari oli ollut hänen omaa omaisuuttaan ja ollut hänen omassa käytössään, ehkä taide-esineenä siellä kerrostaloyksiössä. Ihan siis melko lailla turhaa on se, että yritysasiakkaille tehtiin tuo säännös käännetyn veron käsittelystä, kun sitten näitä Sähkösiä on aika paljon.

Neiti Kassasella iski tilapäinen likviditeettikapeikko. Rahaa piti saada ja kuukauden lopussa saatava tili riitti juuri niihin maksuihin, joita hän oli jo naapureiltaan ja tuttaviltaan lainannut. Käteisen rahan käyttöä on oltu kehittelemässä siten, että käteistä käsitteleville aloille tulisi fiskaalisia kassajärjestelmiä. Näillä uusilla keinoilla myynnit kirjautuisivat oikein, kassajärjestelmän muutokset olisivat murto- eli väärennyskelvottomia ja keinot vähentäisivät väärinkäytöksiä. Neiti Kassasen työpaikan kokonaiskassa alkoi heittää ja kassaan näytti kertyvän rahaa. Kirjanpitäjä yritti selittää yrittäjälle, että ”kassa heittää”, ja tutki omat jälkensä turhankin tarkasti ja epäili väärinkäytöksiä. Pitkän etsinnän jälkeen todettiin, että rahapeliyhtiön kassakoneen tapahtumat eivät menneet kassajärjestelmään suorasiirrolla vaan ne syötettiin käsin. Neiti taisi unohtaa pongata osan rahapelitapahtumista, ja kassan sai täsmäämään, kun tasasi liiat rahat omaan kukkaroonsa.

Miten sitten tämä vuosikokous? Substanssiin liittyviä kokemuksia on kuultu, olivatpa ne sitten totta tai ei. Voin melko suurella varmuudella todeta, että vuosikokouksessa esitetty tilinpäätös ei ihan täyttäisi normejamme.

Huolensa pahoittaja havaitsee kaikenlaisia alansa pikkuongelmia sekä noukkii sopivia keinoja niiden ratkaisemiseen. Vastuu näiden pohdintojen noudattamisesta jää aina lukijalle.