CTA Paikka

Mennään ajassa taaksepäin

Viime aikoina ollaan menty monissa asioissa kovasti eteenpäin: etätyöt, nettikokoukset, tekeminen muuten kuin läsnäololla ja niin edelleen.
10.6.2020
Huolensa pahoittaja

Joissakin asioissa ollaan menty taaksekin päin. Eli sijoittauduttu välillä kotiin, yhteisiin ruokailuhetkiin, menty maalle ja mökille. Oltu siis perheen kesken läsnä ja vaikkapa laitettu ruokaa. Voisiko jopa sanoa, että on sitten palattu hieman kiireettömämpään aikaan?

Tarkoituksenani on nyt kuvitella elämää 100 vuotta sitten – vaikka Tilinpitelijöiden yhdistyksessä:

Tilinpitelijöiden yhdistys pitää toimistoansa Suomen äärimmäisellä laidalla, Helsingissä. Yhdistyksen johtokuntaan on valittu tietenkin miehiä, jotka saapuvat hevoskyydillä kokoontumaan muutaman kerran vuodessa, kuka mistäkin Suomen sopesta. Yhdistyksellä on päämäärä (nykyään visio-missio-strategia), jonka mukaan on edistettävä osaamista ja palvelukykyä.

Tämä seurue on ollut kuulolla siitä, että vuonna 1925 Suomeen tulee laki kirjanpitovelvollisuudesta. On tietenkin haluttu varmistaa, että tilinpitelijät ehtivät tutustua uuteen säännökseen ja myös vaadittu normaalia pidempää siirtymäsäännöstä. Kokouksissa käsitellään alan kirjoja, joista mielenkiintoisimmaksi tällä kertaa todetaan Karl Smedbergin kirjasta suomennettu teos: Opastus kaksinkertaiseen kirjanpitoon rihkamakaupassa. Joku taivaanrannan maalari ehdottaa tässä yhteydessä, että voiko siis nyt tai koskaan olla muuta kuin kaupankäyntiä olemassa olevasta liikkeestä – huh.

Siihen se luovuus loppuikin.

Yhdistyksessä työskentelee tirehtööri, joka on pientilallinen Loimaalta – eli on itsekin tutkaillut tilinpitoasioita. Tirehtööri lähtee hevoskyydillä pitkille matkoille maakuntiin, jossa tilinpitäjät kokoontuvat seuran- tai työväentalolle kuulemaan uutisia. Tilinpitäjien ongelmallisia ratkaisuja käsittelee yhdistyksen ongelmienratkaisija, joka matkustaa Tuusulan pitäjästä joka päivä hevoskyydillä toimistolle – silloin kun hevonen suostuu lähtemään. Hän ottaa kirjeitse tulleisiin viesteihin kantaa ja lähettää vastaukset kysyjille paluupostissa. Sitä ennen hän on tehnyt omaan dokumentaatioonsa kopion kalkkeeripaperilla. Välillä tämä asiantuntija joutuu lähtemään vierailemaan verolautakunnassa ja taksoituslautakunnassa kysymässä jäsenten kysymiin ongelmiin ratkaisuja. Kiireelliset asiat viestitetään nopeasti sähköisen lennättimen avulla. Yhdistyksen jokapaikanhöylä (jonka suurena haaveena oli se, että asioita alettiin joskus hoitaa sähköisesti koneita käyttäen) lämmittää huoneiston ja huolehtii, että mustepulloissa on riittävä määrä mustetta. Hän myös pitää huolen hevosista työpäivän ajan.

Tilinpitäjiä on sitten ihan ympäri Suomen pieniä kyliä. On lahjakkaita, lahjattomia ja jotain siltä väliltä. Tilinpitäjiä pidetään hieman hienompina ihmisinä, koska he ovat sisätöissä.

Silloin 100 vuotta sitten joiltakin osin oli vaikeata. Miltä kuullostaisi edellisen tapainen elämä – ei puhelinta, chatteja, instagrameja, digiä…

Ps. Kirjoittaja kuuli muutama vuosi sitten radiolähetyksessä dokumentin ansiokkaasta sanoittajasta Kerttu Mustosesta. Hänen uransa oli loistokas, ja sen aikana syntyi monia maineikkaita lauluja. Dokumentin juontaja kertoi ohjelman lopussa, että Kerttu Mustonen oli lahjakas sanoittaja ja sitten hän ajautui…kuuntelijan mielessä pyörivät alkoholismi, ehkä jopa huumeriippuvus…ei, vaan kirjanpitäjäksi.

Siinä se luovuus loppuikin. Oli varmaan loppuikänsä hyvä kirjanpitäjä, niin kuin me kaikki nytkin

Huolensa pahoittajaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki

Haluatko kuulla lisää liiton jäsenyydestä?

Jätä yhteystietosi niin otamme yhteyttä.

  • tai